Tämä teksti ei sisällä kuvia, koska en halua Moomin Oy Charactersia tai muita tekijäoikeushaaskoja niskoilleni.
Lapsesta asti olen pelännyt Muumilaakson tarinoita sarjan jaksoja, joissa Mörkö ja Jäärouva esiintyvät. En pysty oikein vieläkään katsomaan niitä ilman pelonväristyksiä. Mörössä minua kaiketikin pelottaa sen ääni ja musiikki joka soi taustalla. Jäärouvassa taasen on kauhistuttavaa sen suuret tyhjäkatseiset silmät ja se laulu.
Toinen trauma on tullut eräästä Pingu jaksosta, jossa Pingu näkee unta jättimäisestä mursusta. Se oli ihan vahinko, että minä sen edes näin, mutta traumat jäi pitkäksi aikaa.
Sitten on ohjelmia, joita en itse pelännyt, mutta olen kuullut, että moni muu on pelännyt. Ensinnäkin Aasi, Morso ja Mouru nukkeanimaatiosarjasta moni pelkää juuri Morsoa. Voin ymmärtää, että semmoinen kalju mukosilmäinen naama voi olla pelottava, mutta minä en ole pelännyt, koska sillä on ihan normaalin kuuloinen ääni.
Toinen on Varokaa heikkoja jäitä opetusanimaatio. Kun ensi kerran kuulin, että jotkut olivat saaneet siitä traumoja, hämmennyin. Nyttenmin kun olen miettinyt niin onhan siinä vähän erikoinen äänimaailma ja musiikki. Myös Karhun puhe lopussa on varmasti pelottavaksi luokiteltavissa. Mutta itse en ole pelännyt tätäkään.
Traumat voivat olla pitkäkestoisia ja en naura heille, joilla niitä on. Vaikka en itse pitäisi kyseistä asiaa pelottavana, niin pystyn kuitenkin jotenkin asettumaan kyseisen henkilön mielenmaisemaan ja pohtimaan, mikä tekee jostakin asiasta traumatisoivan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti